"Ei ole show'ta, joka etsisi kykyjäni."

Aforismini yrittää yhtäältä tiivistää minäkuvani: en ole erityinen, oikein missään. Toisaalta uskon, että kykyni eivät kiinnosta ketään. Ja jos kiinnostaisikin, pidän ne mieluiten omana tietonani.

Osaan sentään siirtää esineitä ajatuksen voimalla. Se lienee harvinainen kyky. Varjelen salaisuuttani, en halua joutua valokeilaan, selitellä asiaa sen kummemmin – varsinkaan kun minulla ei ole aavistustakaan, mistä kykyni on tullut tai miten se toimii.

Sitä paitsi kykyni on rajattu: Voin siirtää vain pieniä, lähelläni olevia esineitä. En osaa sinkauttaa esineitä ilmojen halki kuin tieteiselokuvissa, vaan pikemminkin raahaan niitä. Siirtäminen on oikeastaan aika hankalaa ja hidasta.

Seurassa käyttäydyn kuin kuka tahansa, saatan jopa unohtaa kykyni, kunnes se palaa mieleeni yksin ollessani. Kun olen kurottamaisillani kirjaa käteeni, muistan kykyni ja vedän pöydällä olevan kirjan luokseni keskittyneellä katseella.

Toinen mitä en ole nähnyt kenenkään muun tekevän: osaan leijua. Sitäkään kykyä en uskalla paljastaa. Tieteiselokuvista olen oppinut, että harvinaisen kyvyn takia voi joutua koe-eläimeksi loppuelämäkseen. Varmasti joku haluaisi selvittää, mistä ihmeen antigravitaatiosta on kyse.

Yleensä leijun halutessani rentoutua. Seisoessani kallistun taaksepäin, nostan yhden jalan ilmaan, sitten toisen, kellahdan selälleni ja jään leijumaan metrin korkeudelle. Ilmassa kelluessa olo on kuin riippumatossa, mutta ilman riippumattoa.

Joskus hyppään kerrostalon katolta, leijailen hitaasti kohti maata, tunnen liitäväni. En varsinaisesti lennä, en pysty kiihdyttämään enkä nousemaan korkeammalle. Pysyn kuitenkin ilmassa hieman maanpinnan yläpuolella niin kauan kuin haluan.

Pituushyppykilpailussa voisin olla hyppäävinäni – ja leijua yli 9 metriä. Mutta leijuminen ei näytä hyppäämiseltä, jaloilla ponnistamiselta. Pitäisi myös varoa tekemästä käsittämätöntä maailmanennätystulosta, voisinhan leijua vaikka 100 metriä. Enkä ikinä haluaisi joutua huomion keskipisteeksi.

Toisinaan kuluu viikkoja, ehkä kuukausiakin käyttämättä lainkaan kykyjäni, lähes unohdan niiden olemassaolon. Enkä ole vielä onnistunut käyttämään niitä ollessani valveilla.