Alussa kaikessa maassa oli yksi kieli. Se oli epäonnistuneen geenikokeilun tulos, luonnottoman kokoinen. Ihmiset häpesivät kieltä ja piilottelivat sitä Jumalalta, joka olisi saattanut kiivastua, koska ihmiset olivat leikkineet perintötekijöillä.

Eräänä päivänä ihmiset väsyivät tylsään elämään ja näyttivät kieltä Jumalalle. Tämä säikähti huomatessaan evoluution tulokset ja paloitteli alkutekijöihinsä jättiläiskielen, viisaiksi kehittyneiden ihmisten ainoan joukkoviestimen.

Ihmiset pakenivat vuorille vailla yhteydenpitomahdollisuuksia. Suuressa ylimielisyydessään Jumala päätti tuhota heidät, mutta suuressa sadistisuudessaan ensin kiduttaa vitsauksin. Hän otti sauvan käteensä ja muutti vedet vereksi. Jumala masentui, kun ihmiset juhlivat kaksi viikkoa veriletuilla.

Sisuuntuneena ensimmäisen vitsauksen epäonnistumisesta Jumala loi maan täyteen sammakoita. Sellaista mässäilyä ja röyhtäilyä ei ole nähty kuuna päivänä sen jälkeen, kun ihmiset popsivat sammakonreisiä kolme viikkoa.

Jumala oli lähes itsemurhan partaalla, kunnes keksi sammuttaa valot. Ihmiset tulisivat varmasti hulluiksi täydellisen hiljaisuuden ja pimeyden keskellä. Mutta hätä keinot keksi, ja ihmiset yhtyivät ensimmäiseen pimeässä tielle osuneeseen vastakkaisen sukupuolen edustajaan.

Sytyttäessään valot kuukauden kestäneen pimeyden jälkeen Jumala oksensi täyslaidallisen. Kaikki miehet olivat pilkillä ja naiset harjoittivat ensimmäistä ammattia. Tyhjennettyään vatsansa Jumala tunsi myötätuntoa pieniä ihmisiä kohtaan ja päätti lopettaa näiden päivän nopeasti tukehduttamalla.

Jumala työnsi jokaisen suuhun palan paloitellusta kielestä. Mutta kielenpala ei mahtunut kurkkuun eikä tullut enää takaisinkaan suusta. Koska kieli oli liian sitkeä pureskella, se kasvoi kiinni ihmisten suuhun.

Lihanhimoisista irstailijoista tuli pian teräväkielisiä sanailijoita. Ihmiset synnyttivät uusia sanoja suuseksin avulla. Oli siveellistä piilotella kieltä suu kiinni, mutta toisinaan ihmisille tuli tarve näyttää kieltä. Suun kostuessa syntyi vieraiden kesken voimasanoja ja ystävien kesken tunnesanoja.

Innostuksissaan ihmiset synnyttivät niin paljon sanoja, että pian kaikki puhuivat omaa kieltään eikä kukaan ymmärtänyt toista. Kielenhuolto ei auttanut, koska ihmisillä oli olematon muisti: päättäjät neuvoivat, mutta heidän sanojaan ei muistettu enää seuraavana päivänä.

Kieli rikastui, ajattelu köyhtyi; ihmiset tylsistyivät älykääpiöiksi. Lopulta he vain tuijottivat eteensä hiljaa, hymyilivät hampaat loistaen, pitivät kielen piilossa - ja pohtivat, mikä helvetti meni pieleen.