Hanna-Leena Ylinen kirjoittaa arviossaan Lauri Rikalan aforismikokoelmasta Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti (2018):

Vaikka kokoelmassa on runsaasti oivaltavaa ajattelua, jotkut aforismeista jäävät silti hämäriksi. Mitä yksisanaisella aforismilla "Pelkintäturinne." tarkoitetaan?

Sisäinen lukijani purkaa Rikalan lauseen näin: "Pelkintäturinne, tulkintaperinne."

Tulkintaperinne-sana on minulle outo, mutta löysin Markku Envallin kiinnostavan sitaatin kokoelmasta Polkupyörällä ajamisen taito ja muita esseitä (2002):

Kulttuuri näyttää toimivan siten, että jos on lyhyt ja perustava lause, on myös sen pitkä ja poleeminen tulkintaperinne.

Rikalan lause saa tarkoituksensa, kun lukija pävittelee sen hämäryttä, ihmettelee tarkoitusta. Sitä paitsi hämärä, monitulkintainen lause on hyvän modernin aforismin ominaisuus – ainakin jos kysyy itseään modernina aforistina pitävältä.

Ehkä lause saa lisämerkityksiä sen ympärillä olevista lauseista. Pitää tarkistaa, kun saan Rikalan kokoelman käsiini.

Sisäisen tulkitsijani mielestä Rikalan lause kritisoi "pitkää ja poleemista tulkintaperinnettä", tarvetta selittää, olla ymmärtävinään. Kääntää lyhyt lause vaikka ympäri selon saamiseksi, kuten kääntösana eli sananmuunnos pitääkin.

Kävisikö tämä – aforistin mittapuulla – pitkästä ja (näennäis)poleemisesta tulkintaperinteestä.