"Pride goes before a fall." Homomarssi ennen syksyä.

Ihastelin Helsingin keskustan väriloistoa, mustaa ja sateenkaarta. Jätin kuitenkin väliin sekä Maatuska-festivaalien metallinpaljastimet että seksuaalisen eriarvoisuuden maanrakoon marssimiset. Yhdistikö tilaisuuksia Rainbow'n nahkahousuhevareiden backstage?

Ihmiset ovat sietämättömiä, joten on vain opeteltava sietämään. Yhdet kuuntelevat raskasta musiikkia, toisia ei kiinnosta toinen sukupuoli, kolmannet vaihtavat sukupuoltaan. Siitä vain, kunhan eivät tule käännyttämään minua, varsinkaan kotiovelleni. Kannatan moninaisuutta täysin rinnoin.

Aikanaan kaikkia hevimusiikin kuuntelijoita pidettiin saatananpalvojina, mutta Lordin ansiosta hevikansa tuli kaapista. Tietääkseni en tunne homoja, paitsi tv:stä tuttuja, mikä johtunee vain kehnosta homotutkastani: oletan heidän olevan hössöttäjiä ja ylieläytyjiä kuin Marco Bjurström.

Kerran minua ehdotettiin repäisemään, jököttämiseltäni näyttämään tunteeni avoimesti kuin Bjurström. Hyvä provokaatio, sillä olemme asteikon ääripäät: olen 100-prosenttisesti intropervertti.

Jos en siedä joitakuita, niin uskovia, jotka rajaavat tarkkaan, keitä sietävät. Nytkin kirkossa pohditaan, saako lesbopappipari vihkiä itsensä. Lokeroijien on hyvä muistaa, että homojen lisäksi myös heterot ovat seksuaalisesti rajoittuneita ja että miehet ovat seksuaalivähemmistö.

Ajatuksia viikonvaihteeksi:

Perheessä vaimo määrää kaappihomon paikan.

Sateenkaariperheen molemmissa päissä voi olla Aarre.