Jokainen sukupolvi on pitänyt nuorisoa vastuuttomana ja uskonut olevansa viimeinen. En uskonut meneväni samaan vanhoillisuuden lankaan, mutta niin vain on käynyt, että en ymmärrä nuorten kieltä ja uskon maailmanlopun olevan lähellä.

Ensimmäinen turmeltunut nuoriso tuhansia vuosia sitten kasvatti seuraavan sukupolven, josta tuli entistä turmeltuneempi. Loppua ei näy, siis turmeltumisen lisääntymisen kierteelle. Loppu näkyy, siis kaiken, myös turmeltumisen loppu.

Elämme outoja aikoja: ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa itsenäisen Suomen historiassa pääsiäinen on näin aikaisin maaliskuussa ja lisäksi vappu ja helatorstai osuvat samalle päivälle. Eikä siinä vielä kaikki, vaan laskiaistiistai ja Runebergin päivä osuivat samalle päivälle. Ajanlasku on sekaisin, loppu on lähempänä kuin koskaan. Ei elämästä selviä, ainakaan hengissä. Piru periköön.

Tekemämme vääryydet maksetaan takaisin korkojen kera, mitä nuoret eivät ymmärrä.