1990-luvulla keräsin vihkoon sanoja, joiden harvinainen perusmuoto elävöittää kirjoituksia. Moni sana kuulostaa hauskalta, koska alkuperäinen merkitys on hämärtynyt. Kokoaisikohan Kiroguru näistä sanakirjan?

Sanat ovat tyypillisesti

ammo ammoisina aikoina
appo appoavoin

hako hakoteillä
hama hamassa menneisyydessä
hanka vastahankaan
heite jättää heitteille
hervo hervoton
hevi ei hevillä
hieveri henkihieverissä
hoti hoteissa
huoma huomaan
huosta huostaanotto
huve huveta
hynte hyntteet
häävi ei häävi

iki joka ikinen
jama pahassa jamassa
joute olla jouten

kalte kohdella kaltoin
kiepe olla jonkin kieppeillä
kiikki joutua kiikkiin
kimpsu kimpsut ja kampsut
konsa ei konsa(na)an
kontto kontolla
koommin sen koommin
kuuna ei kuunaan
kähmä käsikähmä
kärme olla kärmeissään
köni saada köniinsä

laimi lyödä laimin
lekkeri lyödä lekkeriksi
lipetti lähteä lipettiin
livohka lähteä livohkaan
luppo luppoaika
läntä lyhyenläntä
lääppä olla lääpällään

mönkä mennä mönkään
ojo ojossa

pinne joutua pinteeseen
pilkko pilkkopimeä
pirta kaataa piripirtaan
pähkä pähkähullu

rahje rahkeet kestävät
ratki ratkiriemukas
reila olla reilassa
remppa olla rempallaan
riikki pikkuriikkinen
räävä rääväsuinen

silkka silkasta
säntti säntillinen

taaja taajaan
tamine tamineet
tenä tehdä tenää
tepponen tehdä tepposet
tinka yrittää tinkaan
tohje olla tohkeissaan
tohjo mennä tohjoksi
tola poissa tolaltaan

upo upouusi
upos upoksissa

vedin vetimet
verta vertainen
visu visusti kiinni
vitka vitkaan

äimä olla äimänä
ällikkä lyödä ällikällä
överi mennä överiksi, "over"