1990-luvulla keräsin vihkoon sanoja, joiden harvinainen perusmuoto elävöittää kirjoituksia. Moni sana kuulostaa hauskalta, koska alkuperäinen merkitys on hämärtynyt. Kokoaisikohan Kiroguru näistä sanakirjan?
Sanat ovat tyypillisesti
- ennen vanhaan käytettyjä perussanoja (huosta),
- kieltohakuisia sanoja (häävi),
- monikkosanoja (hynte) tai
- yhdysosamuotoja (appo).
ammo ammoisina aikoina
appo appoavoin
hako hakoteillä
hama hamassa menneisyydessä
hanka vastahankaan
heite jättää heitteille
hervo hervoton
hevi ei hevillä
hieveri henkihieverissä
hoti hoteissa
huoma huomaan
huosta huostaanotto
huve huveta
hynte hyntteet
häävi ei häävi
iki joka ikinen
jama pahassa jamassa
joute olla jouten
kalte kohdella kaltoin
kiepe olla jonkin kieppeillä
kiikki joutua kiikkiin
kimpsu kimpsut ja kampsut
konsa ei konsa(na)an
kontto kontolla
koommin sen koommin
kuuna ei kuunaan
kähmä käsikähmä
kärme olla kärmeissään
köni saada köniinsä
laimi lyödä laimin
lekkeri lyödä lekkeriksi
lipetti lähteä lipettiin
livohka lähteä livohkaan
luppo luppoaika
läntä lyhyenläntä
lääppä olla lääpällään
mönkä mennä mönkään
ojo ojossa
pinne joutua pinteeseen
pilkko pilkkopimeä
pirta kaataa piripirtaan
pähkä pähkähullu
rahje rahkeet kestävät
ratki ratkiriemukas
reila olla reilassa
remppa olla rempallaan
riikki pikkuriikkinen
räävä rääväsuinen
silkka silkasta
säntti säntillinen
taaja taajaan
tamine tamineet
tenä tehdä tenää
tepponen tehdä tepposet
tinka yrittää tinkaan
tohje olla tohkeissaan
tohjo mennä tohjoksi
tola poissa tolaltaan
upo upouusi
upos upoksissa
vedin vetimet
verta vertainen
visu visusti kiinni
vitka vitkaan
äimä olla äimänä
ällikkä lyödä ällikällä
överi mennä överiksi, "over"
Kommentit