"Pelkään ihmistä, joka on lukenut vain yhden ainokaisen kirjan."

Sain ensimmäisen kirjastokorttini 7-vuotiaana. Siitä lähtien olen ollut tehokäyttäjä. Viikoittain lainaan pari kirjaa, yhden CD:n ja videon. Olisipa hauska nähdä lista kaikesta mitä olen lainannut! Saan vieroitusoireita, jos en pääse viikon aikana kirjastoon.

Kirjasto on olohuoneen jatke. Matelen hyllyjen välissä kuin kunniakujalla. Kaikki se tieto, elämänkokemus, mielipiteet - tuossa käden ulottuvilla.

Tutustuminen uuteen kirjastoon on aina satumaista. Vaikka kirjasto olisi miten pieni, sieltä löytää aina jotain mitä ei muista ole löytänyt. Varsinkin kirjastoautot ovat aarreaittoja, niillä on oma maailmansa.

Koulussa oli viisipäiväinen pakollinen työharjoittelu. Ihmettelin miten pääsin niin helposti kirjastoon, vaikka harjoittelijoita oli samaan aikaan satoja. Eikö työ kiinnostanut muita, vai valitsivatko ne minut ahkerimpana kirjastonkäyttäjänä?

Kirjoitin koneella uusien kirjojen tietoja, järjestelin musiikkiosaston LP-levyjä, päällystin uusia kirjoja, arkistoin lehtiä, etsin mikrofilmiltä myöhästyneitä lainoja. Viimeisenä päivänä pääsin näkyvimpään asiakaspalveluun eli lainaamaan kirjoja.