"Kun kaiken täytyy olla kohdallaan, on varmasti jotain vinossa." (Stanislaw Jerzy Lec)

Löysin pesän narinoilleni hakusanoilla "blog valitus": vuodatus.net. Viikko sitten kirjoitin ensimmäisen blogimerkintäni, ja sen jälkeen olen saanut merkittävää aikaan joka päivä. Kirjoitusrytmini alkaa palata, osaan taas rakentaa ajatuksista kokonaisuuksia. Odottakaahan mitä on tulossa, aion yllättää itsenikin!

Narina on itseterapiaa, samoin kuin kirjoittelu. Ennen suutuin törmätessäni epäkohtaan, nyt ilahdun, että tästähän saa aiheen uuteen narinaan.

Pienen ihmisen kiusaaminen saa minut narisemaan. Vehkeily, itsensä ylentäminen, heikompien sortaminen, ylenmääräisten etujen haaliminen toisten kustannuksella - miten ne kehtaavat, mitä ne luulevat itsestään?

Tuhoaako blogikulttuuri kirjallisuuden? Miksi maksaa kirjoista, kun verkko on pullollaan yhtä päteviä ilmaisia kirjoituksia? Miksi en älynnyt ruveta bloggaamaan aikaisemmin?

Vuoden lämpimimmän päivän kunniaksi ta(i)vuttelin haikun:

Huhtikuussa jäät
sulaa hulluutta keräät
sietääksesi säät