Leikit koko ajan sanoilla. Tiedätkö, että sellainen kertoo ahdistuksesta? Se että yrittää olla koko ajan nokkela. (Kari Hotakainen: Ihmisen osa)

Kirjoittamispakolla on laksatiivisia vaikutuksia. Jos tuli lasta, se on tarpeeseen, sillä sitä toista tulee ja paljon: tuskaa paatin täydeltä. Kirjoittamispakkoni ehti muuttua blogipakoksi, päivittäiseksi jonninjoutavan sanailuksi.

Olen yrittänyt päästä eroon pakkomielteisestä kielellä pyörittelystä. Toisin sanoen olen ollut kirjoituslomalla kesän jälkeen, koska en osaa kirjoittaa pyörittelemättä kieltä.

Ensin ahdistuin siitä, että yritin kirjoittaa säännöllisesti; sitten siitä, että en enää kirjoittanut. Enää ei ahdista mikään. Näinkö keski-ikäistytään, ikävystytään, luovutetaan?

Ihmisen osa eli "Enhän minä tunne koko ihmistä". (Heikki "Morgan" Hämäläinen)

En tunne enää itseäni. Punk ja uusi aalto ovat olleet ainutta oikeaa musiikkia 30 vuoden ajan, mutta nyt huomaan kuuntelevani Spotifysta ruotsalaista folkia. Siis kansan(koti)musiikkia!

First Aid Kit kyllä lumoaa kotikutoisuudellaan: pikkutytöt vetävät kitaralla ja urkuharmonilla metsässä tipan linssiin. Prince of Assyria -nimisestä ruotsinirakilaisesta laulajasta kuulin vasta toissapäivänä, mutta sen jälkeen en ole oikein kuunnellutkaan muuta kuin sen debyyttilevyä.

Moni etenkin keski-iän saavuttanut mies ei voi myöntää, että ei tiedä jotain asiaa niin hyvin, että hänellä ei olisi siitä punnittua mielipidettä. (Annamari Sipilä: Helsingin Sanomat)

Voi voi, sanon. Pitää vain oppia pitämään turpa kiinni. Mutta noin kai se on: vanhenemisen oletetaan viisastuttavan, joten "emmä vaan tiiä" kuuluu turhan harvan vanhemman lausevarastoon. Kai.

Vastarantaa ei ehkä kestä koko elinikää. Saatan vielä joskus tulla vastaan, muuttaa jopa nimeni. Kävisikö O. K. Puolitie? Aika näyttää, sanoi itsensäpaljastaja.