Hölöttäjä ei kysy, onko hän jo kertonut jutun. Hän vain kertoo samat jutut aivan kuin kukaan ei olisi kuullut niitä ennen. Sanot jo kuulleesi jutun, mutta nyt kuulet sen taas. Hölöttäjän korvat ovat kiinni, kun suu käy.

Ovatko hölöttäjät ääliöitä, tyhjäpäitä, jotka ovat jo kertoneet kaikki juttunsa? Onko heillä niin paljon kavereita, että eivät muista, kuka on jo kuullut jutut? Ei tosin luulisi kaveripiirin säilyvän niillä jutuilla.

Rakastavatko hölöttäjät omaa ääntään ja juttujaan? Välittävätkö he siitä, että kuuntelijat kärsivät? Vai kertovatko he samat jutut vain minulle, koska en keskeytä?

Itse yritän muistaa, kelle olen kertonut mitkäkin jutut, jotta en väsyttäisi vanhoilla jutuilla. Muistamista tietysti helpottaa, että en kerro paljon juttuja eikä minulla ole paljon kavereita.