Kantaani teitittelyyn kysyi kommentoiva nimimerkki tai -kirjain R. Teitittäminen luonnistuu keskustellessa monikon toisen persoonan kanssa; muulloin se on teennäistä. En arvosta niitä, jotka odottavat tai peräti vaativat teitittämistä.

En muista tavanneeni ketään, jota olisin teitittänyt tämän aseman takia. Tosin en liiku piireissä, mitä nyt olen tavannut pari professoria, jotka nimenomaan vaativat sinuttamaan. Joitakuita vanhuksia olen ensi kerran tavatessani teitittänyt, koska olen olettanut heidän odottavan sitä enkä ole halunnut järkyttää heidän maailmankuvaansa.

Välttelen tilanteita, joissa on vaara joutua teitittämään. Kierrän tuntemattomat kaukaa ja usein varmuuden vuoksi puolitututkin. En soittele enkä lähettele sähköposteja tuntemattomille. Jos olen joskus teitittänyt blogini lukijaa, olen pitänyt tätä jakomielitautisena tai uskotellut, että lukijoita on useita.

Kun minua on paristi erehdytty teitittämään, olen lopettanut patsastelun heti alkuunsa lyömällä läskiksi ja alkanut puhua itsestäni me-muodossa. Teitittäkööt toisiaan, jos se tuntuu hyvältä, mutta minua ei teititetä, minä oon minä.

Teitittäminen on aikansa elänyt "hyvä tapa", samoin kuin pukeutumissäännöt. Kaulaani ei saa kravattiakaan kuin arkussa. Teitittäjien kaltaisia pronominirajoitteisia ovat äidit, jotka viittaavat pikkulapseensa hän-sanalla. Ei lapsen itsetunto latistu, vaikka viittaatte siihen se-sanalla!