Toimittaja Reija Ypyä kirjoitti Metro-lehdessä tänään:

Tekstejä suolletaan enemmän kuin koskaan ennen. Mutta koska tuotetaan tekstareina, sähköpostiviesteinä ja Facebookiin, mitään ei jää jäljelle.

Emme myöskään nauhoita keskustelujamme ja videoi elämäämme 24 tuntia päivässä. Mitä sitten, onhan lähes kaikki viestintä tarkoituksellisesti kertakäyttöistä. "Olen kotona vartin päästä" ei ole keskimäärin säilyttämisen arvoinen viesti.

Eikö mitään jää jäljelle? Tiedot säilyvät Internetissä varmemmin kuin esimerkiksi kirjeessä tai kortissa. Sähköisestä viestistä jää useita jäljennöksiä.

Oikeissa kirjeissä on jotain ihanan nostalgista, käsinkosketeltavaa. Ehkä tämä on pian uusi trendi, paluu hitaaseen kommunikointiin.

Näin nostalgisoi vanhempi ihminen – nykyään muuten "vanhemmat naiset" ovat minua nuorempia – mutta nuorilla ja varsinkaan lapsilla tuskin on tuommoista tekoharrasta suhdetta paperiin. Joulukorttien lähettämättä jättäminen on ekoteko.

Käsinkosketeltava tuntuu arvokkaalta ja on yleensä helppokäyttöisempi, mutta elämä nyt vain muuttuu virtuaaliseksi. Sitä paitsi sähköiset viestit ovat käsinkosketeltavia kosketusnäytöillä, ja muutaman vuoden päästä myös kolmiulotteisia ja entistä aidomman tuntuisia.

Hidas viestintä, leppoistaminen – siihen kyllä palataan vielä.