Alussa Jumala söi Sanansa. Mutta Sana oli hidas sulamaan, ja Jumala kärsi pitkään ummetuksesta. Silloin tuli ovela kauppamies Saatana ja myi Jumalalle pilkkahintaan pullon risiiniöljyä. Jumala tyhjensi pullon saman tien, ja aine oli tehokas: se kouraisi Jumalan vatsaa, ja kun hän kumartui, suuri pamaus vavisutti maailmankaikkeuden perustuksia.

Seuraavat kuusi päivää Jumala istui ähisten ulkohuoneessa, ripulista ei tuntunut tulevan loppua. Vasta kuudennen päivän iltana luomistyö päättyi. Jumala huomasi Maa-planeetan saaneen suurimman osan ripuliannoksesta. Se kellui ruskean hedelmällisenä, ja Jumala sai aatteen. Hän muovaili paskastaan Maan täyteen pieni elukoita näin sanoen: Tämä on minun rakas paskani, johon minä olen mielistynyt.

Lopuksi Jumala väsäsi Aatami-ukkelin, jonka erikoisuutena oli kusipää. Siispä Aatamista tuli Maan hallitsija. Kaveriksi Aatamille Jumala teki Eeva-akkelin, kusipää hänkin, puskuroitu malli. Paskan luominen oli ollut raskasta; Jumala huokaisi syvään ihastellessaan peräaukkonsa töitä.

Nukuttuaan pitkän yön Jumala tajusi toimineensa äkkipikaisesti. Kaikki oli vain ollut niin sekavaa kuuden raskaan päivän jälkeen. Niin Jumala seitsemäntenä päivänä pesi kätensä koko jutusta.

[Näin vinksahtaneesti kirjoitin jo vuonna 1986. Piti kaivaa tämä ilosanoma pöytälaatikosta, kun törmäsin blogimerkintään Pieni anekdootti siitä keitä me olemme, joka on kirjoitettu hyvin samanlaisessa (pyhässä) hengessä. Aiheeseen minua innoitti Mark Twainin Matkakirjeitä maasta ja tyyliin taas Pahkasika.]