Miten tässä maailmassa jaksaisi ilman kykyä nauttia absurdeista vitseistä. Vappuviikonlopun pelasti Fingerporin jaksuhail, sai repeämään, oikein kyyneleet silmiin.

Vitsi tuntui niin omakohtaiselta. Olen itse ollut aina tuo hiljainen sivullinen, joka tilaisuuden tullen täräyttää tilanteeseen sopimattoman sanaleikin.

Pitää jaksaa jatkaa kirjoittamistakin. Olen tietoisesti pitänyt lomaa jo kuukausia, ajatellut että on turha toistella, mistä olen ennenkin kirjoittanut ja mistä niin moni muukin kirjoittaa.

Typeryys, tyhmyys ja tietoisen valehtelun määrä kasvaa päivittäin: luvatusta verkkodemokratiasta on tullut verkkotyrannia. On turha päivitellä verkossa "keskustelevia" älykääpiöitä tai maailmansodalla pelottelevia trumputineja, mutta voi niistä silti keksiä hauskoja vitsejä.