House, t(r)anssimusiikki, hippihoppu - ei niiden tahdissa pysy. Olen pihalla kuin skeittaaja, siis semmoinen joka ei skeittaa sisätiloissa.

Nykynuoriso soittaa tietokoneella ja puhuu päälle. Pienen ikänsä (tieto)visaa töllöttäneet ovat sisäistäneet improvisaation. Liukas kieli korvaa huonon muistin.

Ei nuoriso ennenkään osannut soittaa eikä laulaa. Kun sillä viimeksi oli sanottavaa, se keksi punkin eli kolme sointua ja huutamisen. Siinä oli potkua: Polle Miljoona, Hassisen Koni, Humma Heppa & Lopunajan Voidellut, Ratsua, Laukka Perusjätkä, Ypö-V5, V4 Ruusua, Moose Prick, Laama, Tuo Marinurmikko. Ulkomaalaiset, kuten Toto, eivät olleet heiniäni.

Retroillessaan nykynuoriso polttaa ruohoa raveissa, kuuntelee RaptOria ja MC Pölypunkkia. Räppikansaa edustavat myös entiset opetuslähettiläät Elas Tytti(nen), Iso Hoo, Kana, Hausnmaamylly.

Rockista on tullut ikääntyneistömusiikkia. Rollaattorikivien Mikko Jakkaran, 60 jotain vee, keikkapiisien Honky Tonk Women ja (I Can't Get No) Satisfaction sanoma on tosin uudistunut: "Hankkikaa tongit, naiset, mulla ei muuten seiso!" Nyt ne kai kapinoivat nykynuorisoa vastaan.