Suomensin Mark Twainin sitaatteja noin 650, joista 150 ei päässyt kokoelmaan, koska jotkin suomennokset eivät millään toimineet, jotkin lauseet olivat liian kilttejä, jotkin muuten vain tylsiä.

Twainin nimiin on myös laitettu toisten lauseita, jotka piti tietysti jättää pois:

Älä lykkää huomiseen, minkä voit lykätä ylihuomiseen.

En ole antanut opetuksen häiritä sivistystäni.

Ennemmin tuppisuuna näytän typerykseltä kuin avaan suuni ja vahvistan epäilykset.

Seuraavat hauskat lauseet tiputin matkan varrella pois kokoelmasta. Esimerkiksi yksi Jane Austen -lause mielestäni riitti.

Vaikka minulle maksettaisiin, en voisi lukea Jane Austenin lukukelvotonta proosaa. Harmi, että hänen annettiin kuolla luonnollisesti.

Haluaisin arvostella Jane Austenia, mutta hänen kirjansa saavat minut suunniltani enkä pysty salaamaan raivoani lukijoilta, joten joudun lopettamaan heti alkuunsa. Aina kun luen Ylpeyttä ja ennakkoluuloa, haluan kaivaa ylös hänen luunsa ja hakata kalloa sääriluulla.

Jos et lue hyviä kirjoja, et saa etulyöntiasemaa siihen, joka ei osaa lukea.

Jos vanhat mestarit olisivat panneet nimilapun hedelmiinsä, emme luulisi päärynää nauriiksi.

Ennemmin olen tuppisuu ja annan ihmisten pitää minua typeryksenä kuin avaan suuni ja vahvistan epäilykset.

Älä paljasta totuutta niille, jotka eivät sitä ansaitse.

Pakko on riskinoton äiti.

Mitä vähemmän perusteita vanhalle tavalle, sitä hankalampi vapautua siitä.

Etäisyys antaa lumouksen näkymälle.

Matkustelu tuhoaa ennakkoluuloisuuden, kiihkoilun ja suvaitsemattomuuden.

Kehno paatti, pitäisi vakuuttaa ja upottaa.

Uskontomme ovat samanlaisia: kumpikaan ei tee onnelliseksi huono-onnista.

Kun joku loukkaa sinua etkä ole varma tahallisuudesta, älä turvaudu äärimmäisiin keinoihin. Odota tilaisuutta ja lyö häntä tiiliskivellä. Se riittää. Jos selviää, että hän ei loukannut tahallaan, tunnusta olleesi väärässä ja kerro, että et aikonut lyödä häntä.