Näinä päivinä jotkut kiteyttävät menneen vuoden tapahtumat ja kokemukset syvälliseksi oivallukseksi. Joopa joo. Minulle vuoden 2012 anti oli yksinkertainen: sain julkaistua aforismikokoelmani. 30-vuotinen haaveeni omasta kirjasta toteutui.

Viime metreillä sain ajatuksen, että muuttaisin aforismikokoelman kalenteriksi, jossa olisi lause vuoden jokaiselle päivälle. Hyvät lauseet kuitenkin loppuivat kesken, niitä jäi kokoelmaan vain 300. Alkoi myös epäilyttää, olisivatko kalenteriin, tiettyyn päivään painetut lauseet tuntuneet kertakäyttöisiltä.

Monelle päivälle olisi ollut itsestään selvä lause valmiina: epäilyä pitkälleperjantaille, työläisten iskulause vapulle, aseista riisuva lohkaisu puolustusvoimain lippujuhlan päivälle, viinavali(s)tus juhannukselle, isänmaallisuusnälväisy itsenäisyyspäivälle, kulutuskritiikkiä jouluaatolle.

Yhtä helppoja olisivat olleet tasa-arvon ja suomen kielen päivä sekä Eurooppa- ja isänpäivä. Lisäksi yhdessä lauseessani mainitaan Suomen lipun päivä, toisessa viattomien lasten päivä.

Kalenterin päihin olisin valinnut seuraavat:

1.1. Tammikuinen vesisade, säällinen murhenäytelmä.

31.12. Juhlivat vuoden vaihtumista. Mihin?