Minä mikään persoona, vähiten ensimmäinen.
Niin huomaamaton, että huomaavaisuus menee hukkaan.
Tiedostaa tekemänsä vaikutuksen, luonteva muuttuu teeskentelyksi.
Osata nauraa itselleen. Silloinkin kun tuntee olevansa oma itsensä.
Elämäni tarina: toistuvasti epäonnistuvat yritykset keskustella, itseni kanssa.
Päiväkausia muotoilen yhtä lausetta, ilmaisurajoitteisuuttani.
On sanomani selvää vain niille, joille se on sanomattakin selvää.
Ajatus niin yksin-, siis ainutkertainen.
Uutuudenviehätys? Pikemminkin tutun muunnelman.
Kaikkeen tottuu, se vasta lannistaa.
Kommentit