Clint Vastarannan tähdittämässä spektaakkelissa Köyrillinen naapureita naristiin, miten naapurin täti ähkii kuin pistettävä sika. Rappukäytävän tupakansavu oli teemana jatko-osassa Vain muutaman naapurin tumpin. Naapuritriblogia huipentuu nyt kokoavaan loppunäytökseen.

* * *

Ehkä nainen tarvitsee apua, tuumi Man With Eino Name seuratessaan öistä ääntä. Paikallistettuaan oikean oven hän kurkisti postiluukusta. Sieltä tuprahti kitkerä tupakansavu. Antisankarimme laski päissään yksi plus yksi, otti kasvoilleen ainoan ilmeensä ja sähisi hampaidenvälistä:

- On kahdelaisia ihmisiä: toisilla on ladattu ase, toiset kaivavat. Näillä on kuudesti yössä laukeava, ja he kaivavat verta nenästään, käyvät sekä korvilleni että nenälleni.

Pelkistetyn viestinnän puoliamatööri otti taskustaan vaaleanpunaisen tussin ja piirsi kissankokoisen kirkkoveneen naapurin oveen.

Sitten hän korjasi bonzoa harteillaan ja hävisi rappukäytävän varjoihin. Mennessään hän aprikoi, oliko hätiköinyt päätelmässään. Oliko nainen sittenkin pulassa ja lähetti savumerkkejä? Tuskin.

Naisen luona pistäytynyt mies oli ehkä käynyt jälkisavuilla. Kun on pannut uutta elämää alulle, voi tappaa itseään hitaasti - pyrkiä universaaliin tasapainoon.

Mies saattoi käydä myös hermosavuilla, jos häntäkin vituttaa naisen kova voihkinta. Vai onko siellä miestä ensinkään? Ehkä nainen nikotiineenä huohottaa raskaasti, koska nauttii niin paljon tupakasta: savu sisään, ulos, sisään...