963971624_e1853fb1a8_m.jpg

10-vuotiaana osallistuin kirjalahjakortin arvontaan kirjastossa. Oletin että kaikki arvat tarkastetaan, joten kirjoitin yhteen oman, toiseen siskon nimen. Sisko voitti ja sai lahjakortilla haluamansa kirjan. Riidan välttämiseksi äiti antoi minun ostaa haluamani samanhintaisen kirjan.

Sen jälkeen olen osallistunut kymmeniin ilmaisiin arvontoihin ja voittanut sekalaista pikkutavaraa, muun muassa kakun, hedelmäkorin, lompakon, t-paidan, kahdesti elokuvalippuja. Moni valittaa, että ei koskaan voita mitään; minä hämmästyn aina aidosti, jos en voita.

Onnekkuus voi olla palkinto siitä, että tavoittelen vain pieniä voittoja. En osallistu arvontoihin, joiden päävoitto on auto tai matka tai tv. Kalliit palkinnot eivät ole minua varten, ja mitä edes tekisin automatka-tv:llä. Pieni voitto pelastaa päivän, enkä halua ison mullistavan elämääni.

En osallistu maksullisiin arvontoihin: "Palauta Ei-kuori postimerkin hinnalla." Lotto on lisävero laskutaidottomille, sanotaan. Niitä huijataan huoltoasemillakin: kun dieselpolttoainetta myydään 0,999 eurolla, moni vain näkee hinnan olevan alle euron, mutta 20 litraa maksaa 19,98 euroa, joka pyöristetään kassalla 20 euroon!

Ehkä en olekaan onnekas vaan osaan valita arvonnat, joissa on hyvä mahdollisuus voittaa. Moni ohittaa mielipidekyselyt, jos vastanneiden kesken arvotaan vain pieniä palkintoja, mutta minä olen voittanut eniten juuri niissä. Jo vastauslomaketta täyttäessäni alan usein uskoa vahvasti, että voitan taas.