Vieraat kirjastot ovat lumoavia. Erilaisen luokittelun ansiosta uusia aforismikirjoja voi löytää runo-, huumori-, filosofia- tai kaunokirjallisuushyllystä.

Tänä kesänä löysin Georg Christoph Lichtenbergin Töherryskirjat: aforismeja ja muistiinmerkintöjä (1765-1799). Olin luullut, että noin vanhojen käpyjen ajatukset ovat kuolleet, mutta L:n tuoreet oivallukset todistivat toisin. L ihmettelee, keksii, kyselee, ehdottelee, piruilee, provosoi, vitsailee. Esimerkillinen aforisti.

L:ltä puuttuu kaikenkattava filosofia, narisi arvostelija. Eivätkö maailmanmenon nurinkurinen havainnointi ja välähdysmäiset tiivistykset käy omasta filosofiasta? Miksi kaikilla pitäisi edes olla jokin suuri aate? L:n suositus sopisi motoksi blogikirjoittelulle:

Suttauskirjamenetelmää voi suositella kernaasti. Yhtäkään sanankäännettä tai ilmausta ei tule jättää merkitsemättä muistiin. Myös pennintotuuksia säästämällä hankitaan rikkautta. [F:1219]

L:n entäpä jos -pohdiskelut ovat olleet monen keksinnön pohjana:

Mahtaisiko salama lämmittää, jos sen valon sieppaisi suurella polttopeilillä? [A:177]

Unista voi olla sikäli hyötyä, että ne esittävät luontevasti koko olemuksemme ilman usein keinotekoista pohdintaa. Tähän ajatukseen kannattaa todella kiinnittää huomiota. [J:72]

Miten kirjeet voitaisiin kopioida mahdollisimman nopeasti niin että sokeat voisivat lukea ne sormillaan? [J:219]

Piruilevat ajatukset miellyttivät itseäni eniten:

On todellakin varsin monia ihmisiä, jotka lukevat vain päästäkseen ajattelemasta. [G:82]

Suurimpia keksintöjä, joihin ihmisjärki on viime aikoina yltänyt, on mielestäni taito arvioida kirjoja niitä lukematta. [G:173]

Eikö ole kummallista, että ihmiset taistelevat niin mielellään uskonnon puolesta ja elävät niin vastentahtoisesti sen käskyjen mukaan? [L:705]

L:n vitsien muunnelmia kuulin itsekin alakoulussa:

Miten menee, sanoi sokea rammalle. Kuten näette, vastasi rampa. [E:385]