Miksi en ole sosiaalinen? En siedä hölöttäjiä, pikkusieluisia small-talkkareita.

Miksi en ole tuttavallinen? En siedä päällekäyviä sinunkaupittelijoita. Turvavälini on pitempi kuin huudonkantama.

Miksi en ole empaattinen toisten ymmärtäjä? Olisiko parempi kysellä päivittäiset kuulumiset pinnallisesti kuin lukea blogia säännöllisesti, yrittää tutustua toisen syvimpiin ajatuksiin?

Miksi epäilen? Olisiko sairas usko parempaa kuin terve epäily?

Miksi hankaan vastaan? Olisiko parempi myötäillä passiivisesti kuin ajatella toisin aktiivisesti?

Miksi narisen? Olisiko parempi pitää suunsa kiinni koko ajan kuin blogata silloin tällöin?