Yhdennestätoista kerroksesta katselin maailmaa. Ääni sisälläni sanoi: "Tämän kaiken voit saada, jos lankeat maahan ja kumarrat kaupallisuudelle, jätät tekosyvällisen kirjoittelun, alat viihdyttää." Mutta minä halusin enemmän!

Pimeän tultua kiipesin vuorelle. Kansa kerääntyi juurelle ja aloin saarnata. "Mitä te täällä teette, menkää kotiinne. En aio teitä viihdyttää. Osaatte itsekin kävellä veden päällä, toistenne pään päällä, te kusipäät."

Inhosin näyttelemistä ja herätin miehen kuolleista. Hän oli kuolevinaan nauruun kuultuaan vitsejäni, joita hän ei edes ymmärtänyt. Tyrkkäsin miehen alas vuorelta. Hän putosi kirkkoon ja tukehtui pitkäpiimäiseen jumalanpalvelukseen.

Halusin lämmitellä pyhäkoulumuistojani, joten tuikkasin kirkon tuleen. Naureskelin palomiehille, kun nämä huomasivat veden muuttuneen viiniksi. Ensin he hiiltyivät, mutta huomasivat lopulta asioiden valoisan puolen ja sammuivat nopeasti.

Minulla oli viisi valhetta ja kaksi emävalhetta, jotka kaksituhatta miestä söivät kakistelematta. Siunatkoon, miten sinisilmäisiä te olette, ihmettelin ääneen, mutta miehet vain nyökyttelivät ja kertoivat olevansa arjalaisia.

Paikalle tuli juutalaisia, jotka toteuttivat vanhaa käskyä: Jos joku lyö sinua, pistä hänet poskeesi. Arjalaiset löivät leikkiä juutalaisten nenistä, joten nämä popsivat heidät. Sain kylmiä väreitä näkemästäni raakuudesta, joten aloin lämmittää uunia juutalaisilla.

Kuumuus sai minut hourailemaan, näkemään itseni riippumassa ristillä pää alaspäin. Veri pakkautui otsaani, ja verisuoni napsahti poikki päässäni. Verta alkoi valua korvastani ehtoollisviinipulloon. Kun pullo oli piripinnassa, lausuin viimeiset sanani: "Se on täytetty."

Kolmen päivän päästä heräsin kuumeisena. Kävin näyttelemässä itseäni torilla, ja minut passitettiin mielisairaalaan. Nyt istun toisen idiootin oikealla puolella kertomassa elämäntarinaani. Lunastin lupaukseni, enhän mitään luvannutkaan.