Sanoja – se hämmentää niitä. Ja jotka eivät tahdo ymmärtää.

Pohjamutia
ryöppäisee uusi aalto
tosi syvältä

Siinä sivussa
uudisti haikunkin
sisältö-, muotopuoleksi
mitäänväliä

Miten lopetan paperiset lausemytyt
kädettömänä änkytän pistettä

Ei mene jakeluun
paitsi kirja kerrallaan
päähän noussutta
ntamo painaa minkä ehtii
kusettaa

Valon vein majakkaan
spiritualisoidut viinitilat
pullotetut juotettiin
lumihankeen sammuin
kusin allein
sitruunalumilyhtyjä

Silmien määrä, takapuolellakin.