sunnuntai, 20. toukokuu 2018

Erään lauseen anatomia

Hanna-Leena Ylinen kirjoittaa arviossaan Lauri Rikalan aforismikokoelmasta Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti (2018):

Vaikka kokoelmassa on runsaasti oivaltavaa ajattelua, jotkut aforismeista jäävät silti hämäriksi. Mitä yksisanaisella aforismilla "Pelkintäturinne." tarkoitetaan?

Sisäinen lukijani purkaa Rikalan lauseen näin: "Pelkintäturinne, tulkintaperinne."

Tulkintaperinne-sana on minulle outo, mutta löysin Markku Envallin kiinnostavan sitaatin kokoelmasta Polkupyörällä ajamisen taito ja muita esseitä (2002):

Kulttuuri näyttää toimivan siten, että jos on lyhyt ja perustava lause, on myös sen pitkä ja poleeminen tulkintaperinne.

Rikalan lause saa tarkoituksensa, kun lukija pävittelee sen hämäryttä, ihmettelee tarkoitusta. Sitä paitsi hämärä, monitulkintainen lause on hyvän modernin aforismin ominaisuus – ainakin jos kysyy itseään modernina aforistina pitävältä.

Ehkä lause saa lisämerkityksiä sen ympärillä olevista lauseista. Pitää tarkistaa, kun saan Rikalan kokoelman käsiini.

Sisäisen tulkitsijani mielestä Rikalan lause kritisoi "pitkää ja poleemista tulkintaperinnettä", tarvetta selittää, olla ymmärtävinään. Kääntää lyhyt lause vaikka ympäri selon saamiseksi, kuten kääntösana eli sananmuunnos pitääkin.

Kävisikö tämä – aforistin mittapuulla – pitkästä ja (näennäis)poleemisesta tulkintaperinteestä.

sunnuntai, 14. tammikuu 2018

Lumetta

Ilmastoskeptikko pihalla kuin entinen lumiukko.

Ilmastonmuutos etenee kuin mummo lumetta.

Napajäät sulavat säästöliekillämmekin.

Ilmastonmuutos ratkeaa ilmastointiteipillä.

Ympäristönsuojelu tarvitsee uuden vaihteen. Jalka pois kaasulta!

Käyttäydymme kuin se olisi meidän ympäristö.

Ympäristöongelmaa ei olisi ilman meitä, koska ei olisi ympäristöämme.

Jos ympäristö on ongelma, hävitämme sen.

Viimeinen ympäristöteko? Lakata hengittämästä.

Loppuelämän sääennuste: epävakaista.

lauantai, 22. heinäkuu 2017

Sen satuinen se

– Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

– Varmaan erosivat.

– Yhdessä elivät.

– Taisivat kuolla pian.

– Yli 60 vuotta elivät.

– Vähään tyytyivät.

lauantai, 8. heinäkuu 2017

Julkisia painajaisia

Kun näin Finnish Nightmares -pilakuvia pari vuotta sitten, mieleeni palautui seuraavia omia painajaiskokemuksia.

Tuntematon vauva alkaa hymyillä minulle linja-autossa. Vielä pahempaa, se saattaa vilkuttaa minulle. Miksi vanhemmat kuljettavat julkisille paikoille yhteiskuntaan kelpoistettumattomia.

Hauska juttu pälkähtää mieleeni kirjastossa. Pystyn olemaan nauramatta ääneen, mutta on vaikeaa pidätellä hymyä. Parasta ajatella yksin kotona.

Huomaan käveleväni samaa vauhtia kuin pari metriä edelläni kävelevä. Voisin kiihdyttää, ohittaa ripeästi ja jättää hänet jälkeeni – mutta saatan väsyä nopeasti. On helpompaa jättäytyä selvästi jälkeen, jotta hän ei luule minun seuraavan.

sunnuntai, 25. kesäkuu 2017

Zenäisyys

Valaistuneena
Buddha yösuunnistaen
otsalamppuineen

Jalka kengässä
zen-mestarin mielestä
kenkä jalassa