Identiteettikriisipalaverin paikka. Väsyin blogini nimeen Eipäluukun 'arina. Eipäluukku on keinotekoinen, vitsi ei sovi nimeen, varsinkaan huono vitsi.

Arina - Lyhyet raapaisut. Siinä se on, kunnes taas kyllästyn. Ajatusviiva sopii tyyliini. Lyhyet raapaisut kävisi yksinkin nimestä, mutta arina-sana viehättää ja siitä tulee mieleen marina, narina, tarina. Kolme viikkoa kirjoitettuani voin sanoa, että blogi on paikka, kuten arina.

Jos kirjoittaisin englanniksi, Noumiehen Arina olisi No Man's Grate. Grate on muun muassa arina ja lausutaan kuin great: Ei kenkään oo suur'. Olisi kiva kuvitella saavansa lukijoita ympäri maailmaa, mutta ärsyttävät epäkohdat ovat yleensä kotimaisia, joten on helpointa kirjoittaa suomeksi suomalaisille. Sitä paitsi suomen sanojen vääntely on rakas harrastukseni.

Omaperäinen lause on ilonaihe, mutta erityisen mieltynyt olen sanoihin ja sanapareihin, joita Googlekaan ei löydä. Tämmöisiä blogin nimiä ehdin ajatella: Aivostuksia, Kiteyttämö, Kierrättämö, Uusioajatuksia, Lauseiden lentolupakirja, Veppilokausta, Aivonarikka, Sielun pieli, Psykiatrin kotisohva, Takakenosta, Viimeisellä verannalla.

Seuraavaksi pitää harkita nimimerkin uusimista. Noumies kuvaa minua hyvin, mutta on vähän tekohauska vitsi. Ei-jeesmies, ei hyvä. Tämmöisiä nimiä olen ajatellut: Jahkailija, Narisijaiskärsijä, Keski-ikäloppu, Viimeksi nauraja, Mietelmöijä.