keskiyön jälkeen kuumehoureissani aloin potkia sisäistä muusaani munasarjoille ja sain sen herähtämään ja puskemaan lausetta kuin viimeksi kesähelteillä eikä uni enää tullut mutta ei ollut väliäkään koska nautin tunteesta

että painaltavia ajatuksia tulvi vaikkakin vanhoista aiheista eli siitä miten uskonto lahottaa latvan siinä missä muutkin rajat kuten valtioiden tai kulttuurien taikka rikkaiden ja köyhien ja miten valta ei riitä vallanpitäjille eikä totuus tiedonvälittäjille eikä maapallo ihmisille ja miten on niin helvetin vaikea uskoa ihmisen hyvyyteen

ja että tyylikkäitä lauseita muotoutui vaikkakin vanhaan tyyliin eli maailmaa parantaviksi iskulauseiksi ja ennen kaikkea lyhyitä lauseita vaikka koolla ei muka ole väliä ja tiiviitähän lauseista tulee väkisinkin kun jaksaa aikansa hioa ja puhaltaa roskat pois

ja että sain juosta henkeni edestä kun se irtaantui ruumiistani sillä kukapa välittäisi hengettömistä lauseista joissa ei ole aforistin sielua