Blogimerkintäni voi jakaa kolmeen luokkaan niiden syntytavan mukaan:

Uusi. Herään puoli tuntia ennen herätyskelloa päässäni jutun juuri. Juttu rakentuu takaraivossa päivän mittaan putkahtelevista ideoista, ja illalla se puristuu valmiina ulos. Näiden yhtäkkisten innoitusten takia jatkan bloggaamista.

Vanha. Tekisi mieli pyytää anteeksi molemmilta kuvittelemiltani lukijoilta, kun kaivan arkistoistani haudotun, pilkkuviilatun, steriilin, särmättömän jutun. Tänään oli tyhjä pää, anteeksi. Huomenna yritän saada jotain uutta aikaan.

Kooste. Kahdesta kolmesta keskeneräisestä tai keskinkertaisesta jutusta saa joskus koottua yhden hyvän. Juttujen yhdistäminen on parhaimmillaan lähes yhtä hauskaa kuin uuden keksiminen, varsinkin jos yhdistävä tekijä on hyvä oivallus.

Tämän kuun jutuistani on yksi neljäsosa uusia, yksi neljäsosa koosteita ja puolet vanhoja: kesän aikana kypsyneitä sekä kaksi edelliseltä vuosituhannelta.

Ajatukseni ei siis kulje useimpina päivinä. Usein haluaisin sanoa nasevasti päivän uutisesta tai heittää löylyä kuumaan keskusteluun, mutta sanottava muotoutuu vasta päivien tai viikkojen päästä. Uskottelen itselleni, että minulla on vain tiukat laatuvaatimukset: ole hiljaa, hyvä tulee aikanaan.