Valikoimiani aforismeja Joseph Joubertin kokoelmasta Mitä ajattelen (1774–1824).

Yhteiskunnasta:

Yksinomaan saivartelijoita varten koottu hallitus.

Kuuletteko niitä jotka vaikenevat?

Kuinka tietämättömyys yhdistää ihmisiä. Politiikan pitää hyötyä siitä.

Asioita joita pidetään vaikeina käsittää, koska niistä on vaikea puhua.

Ajattelemme hätäisesti ja puhumme huolitellusti, harkiten ja vaivaa nähden. Se on aikakauden vitsaus.

Liian ahtaat päät aatteiden kokoon nähden.

Oppi joka tukkii mielen.

Uskonto kieltää uskomasta ohi sen mitä se opettaa.

Kirjoittamisesta:

Millaisiin varotoimiin sitä pitääkään ryhtyä jotta ei sanoisi viimeistä sanaa ensimmäiseksi!

Kun kirjailija puhuu itsekseen sen sijaan että puhuisi lukijalle.

Ihmisistä joihin on vaikea tutustua ja kirjoittajista joita on vaikea ymmärtää.

Pyrittävä tyyliin joka aina aavistuttaa tai paljastaa merkitystä ohi sen mitä varsinaisesti sanotaan.

Varoa visusti mielensä rajojen löytämistä.

Kun se mitä kirjoitan huvittaa minua vähemmän kuin se mitä ajattelen.

Uusista kirjoista koituu se suuri haitta että ne estävät lukemasta vanhoja.

Kun kirjoittaminen sujuu, sitä aina luulee olevansa lahjakkaampi kuin on.