Lontoon metron kotisivuilla pitäisi lukea: "We apologize for the delay." Harvoin pääsee kulkemaan niin, että juna ei pysähtyisi ainakin kerran jonnekin asemien väliin.

Lontoon metroa on haukuttu maailman huonoimmaksi. Luulin niiden sen takia hokevan mainosta "Find the cab" aina junan saapuessa asemalle. Myöhemmin kuulin, että loru meneekin "Mind the gap".

Joukkoon on helppo sekoittua, kun muistaa pari ohjetta:

  1. Kun odotat asemalla, älä heilauta kättäsi junan saapuessa. Se pysähtyy joka tapauksessa.
  2. Kun lähestyt määränpäätäsi junalla, älä etsi soittokelloa äläkä vedä hätäjarrusta. Katso kohta 1.

Elimäen tarkoitus -kirjassa on annettu kartalta repäistyjä paikannimiä arkisille tapahtumille, joilla ei ole vakiintunutta nimeä. Itse keksin tämmöiset:

Närpiö. Optinen harha junassa, kun katselet viereistä junaa ja luulet oman junasi lähtevän liikkeelle, vaikka liikkeelle lähteekin katselemasi juna. Monet veturinkuljettajat itse asiassa heilauttavat junaa viereisen junan lähtiessä liikkeelle, jotta närpiö tuntuisi mahdollisimman aidolta.

Mäntsälä. Typerryttävä hetki välittömästi närpiön jälkeen, kun huomaatkin junasi jääneen asemalle. Eräänlainen mäntsälä (yleinen paikoilleen jämähtämisen tunne) on myös se hetki, kun olet luullut keksineesi jotain uutta, mutta huomaatkin, että muu maailma menee jossain aivan muualla ja olet vuosia perässä.

Suurkaupungin ongelmia on tietysti pienen minänsä kadottaminen. Ei ole ihme, että vähän tästä varsinkin maan alla törmää miehiin, jotka etsivät muutosta elämäänsä vastaantulijoilta kysyen: "Change, please?"

Jatko: Voileipää ja Piccadilly Circus -huveja.