Elelen, oleilen, olen oleilevinani. Riittää pieni oma soppi, joka pitää lämmön ja jonka ikkunasta voi ihmetellä maailmaa. Tahdon herätä omia aikojani, syödä aamiaisella omena-mysli -jogurttia ja seassa jogurtilla maustettua mansikkaista muromysliä. Se on kaikki kaikessa.

Eristäytyjänä voisin muuttaa luostariin, jos siellä ei olisi niitä harrastelijoita, jotka ylistävät jotain jumalaa ja tämän tekosia päivät pitkät. Mitä ne edes tietävät ulkopuolisesta elämästä, mitä ylistämistä täällä on?

Yritän elää ulkoisen ylellisyyden puutteessa ja sijoittaa henkiseen hyvinvointiini. Avainsana on puute-ROInti (Return on Investment). Moni eläin on kuollut sukupuuttoon. Voisiko sukupuutossa myös elää?

Keskustelun ymmärtämiseen vaikuttavat tutkimusten mukaan 55 % kehonkieli, 38 % äänenkäyttö, 7 % asiasisältö. Yksi-ilmeisenä, monotonisena paasaajana olen huomannut, että ei-verbaalinen viestintä ei ole alaani. Siksi yritän kirjoittaa.

Voiko tutkimusten tuloksia yleistää? Vaikuttavatko kirjoittamisen ymmärtämiseen 55 % tyyli, 38 % kielenkäyttö, 7 % sisältö? Onko asia noin heikoilla? Muistetaanko lennokkaat kielikuvat paremmin ja omaperäisen oivaltava tyyli parhaiten?