Jotta haiku pystyy kohoamaan korkeuksiin, sen on oltava hyvin kevyt; olemukseltaan vaatimaton, sävyltään levollinen, ilmaisultaan hillitty. Koruton, vaivaton, vähäeleinen. (Niklas Salmi)

Kirjoittaminen on minulle ennen kaikkea toimittamista: viimeistelyä, lauseen hiomista, sopivan sanan löytämistä, turhan karsimista. Lauseen aihio, ensimmäinen versio, ei synny kirjoittamalla, vaan ilmestyy alitajunnasta – yllättävän innoituksen puuskassa, lahjana.

Pari kolme vuotta olen jo hionut haikuelmaani. Poistin kaikki välimerkit ja useimmat tilkesanat: että, koska, kun, ja, vain. Ihannehaikussani on kolme sanaa, jokainen omalla rivillään.

Vaikeinta on päästä lähemmäksi oikeaa haikua, joka kuvaa eikä yritä selittää. "Hymyilet" luo kuvan, sen sijaan "olet onnellinen" arvailee toisen tunnetilaa. Vai onko "hymyilet" myös tulkintaa, pitäisikö sanoa, että "suupielesi nousevat".

Toistuvat aiheet alkoivat puuduttaa. Lisäilin kymmenkunta vanhaa, aiemmin julkaisemaani "oikeaa" haikua luonnosta. Tuntuivat sopivan, vaikka oli kirjoitettu eri tarkoitukseen. Kokonaisuuden rytmi parani.

Senryuu, leikkisä haiku ihmisten oikuista, kuvaa parhaiten runojani. Haikuja ihmisluonnosta, sivusta huvittavia, omalla kohdalla ei niinkään