Asialliset – aforismeja Hotakaisen tuotannosta (2011) on ennemminkin sitaatti- kuin aforismikokoelma. Ei haittaa, sillä Hotakaisen omat pohdiskelmat ja kirjojen roolihenkilöiden tokaisut ovat toisinaan hyvinkin aforistisia.

"Tämä aforismikokoelma on poikkeava: kaikki ajatukset eivät suinkaan ole koskenniemimäisen yleviä eivätkä edes pyri totuuteen", kirjoittaa kokoaja Esa Silander. Onkohan Silander lukenut Koskenniemeä tuoreempia aforisteja: korulauseet ja ylevät ajatukset ovat jo pitkään olleet aforistiikan marginaalissa.

Hotakainen on julkaissut tänä vuonna kaksi kirjaa. Romaania Jumalan sana on HelMet-kirjastoissa 200 kappaletta, joista 100 bestselleriä (viikon laina-ajalla); varauksia on 1.000. Hieman aiemmin ilmestynyttä kokoelmaa Asialliset on HelMet-kirjastoissa 50 kappaletta, joista 5 bestselleriä; puolet kirjoista on hyllyssä. Aforismi-sana kirjan nimessä karkottaa lukijat.

Buster Keaton, elämä ja teot (1991) johdatti minut aikoinaan Hotakaisen iskevään kieleen. Muutkin lyhyet kirjat – Elämä ja muita juttuja (2001), Finnhits (2007) – ovat suosikkejani, mutta romaanit eivät ole sytyttäneet yksittäisiä lauseita lukuun ottamatta.

Asialliset-kokoelmasta löysin sikermällisen hienoja lauseita:

Aforismeja kirjoittavat väärät ihmiset, oikeasti viisaat eivät vaivaudu.

Täsmällisellä kielenkäytöllä pääsee joskus niin pitkälle, ettei sieltä osaa enää takaisin.

Fakta eroaa mielipiteestä niin kuin vene rannasta.

Totuuden torvi on usein pelkkä torvi.

Suomessa keskustelu on sitä, että kaksi miestä istuu vastakkain pitämässä monologia.

Ihminen ei tiedä mitä hän sisältää, joten avautuminen on aina riski.

Small talk? Pienen vähemmistön keino viihtyä sisätiloissa.

Parasta kirjailijan työssä on se, ettei tapaa uusia ihmisiä.

Oma pää. Pääoma.

Koti on luonnonsuojelualue. Siellä saa näyttää luontonsa.

Auta heikompia, kohta olet yksi heistä.

Köyhillä mailla ei ole muuta kuin kansanperinnettä.