Sisässäni on naurettavuuksia jauhava huulimylly. Taistelen kuin Don Kiihote pitääkseni sen hiljaa, koska olen pohjimmiltani hiljainen. Mutta kun sieltä putkahtaa yllättävä kaksimielisyys, olen naurusta ulvova mylläri. Kirjoitan kirveitä myllystäni ja pilkkakirveillä veistelen puujalkavitsejä, puisevia, groteskeja raapaisuja.

Oli kuinka paha olo tahansa, ehtoollisen jälkeen synnit katoavat ja ruumis rentoutuu. Olen riippuvainen synninpäästöstä, ja Alko on rukoushuoneeni: hyllymetreittäin Jeesuksen pullotettua verta. Näen silmissäni krusifiksin tarttuessani pitkään ripaan.

Hyppäsin laiturilta veteen. Pirun matalaa, piti uida käsipohjaa. Löin pääni, olin sekaisin ja ihmettelin vedessä olevia pitkiä tikapuita. Niitä oli helppo edetä, aivan kuin ne olisivat vaakasuorassa. "En vedä sitä ylös", huusi joku. "Kiskot!" Tärisin, vaikka ei ollut kylmä. Aivoni litistyivät äkisti, kun juna ajoi ylitseni.