Et aja, et ota. Déjà-food: autoton nälkäpäivittelyni täytti vuoden.

Tekevätkö empaattiset jalankulkijat tänään itsemurhaiskuja reippaina käymällä ruokarekkain alle? Siinä olisi kaksi hyvää syytä vähentää autoilijoiden ja syöjien päästöjä. Kun kaikista puista saadaan puusto, niin päistä saadaan päästö. Päivästä yritetään tehdä päästötön, päätön.

Joku kai vietti autotonta päivää lentämällä koneella ja pudotti sen, koska puhui puhelimeen. Lentokoneisiinkin tarvitaan siis hands free -laitteet. Autoissa ne ovat välttämättömät, jotta voi viestiä käsimerkein toisille kuskeille.

Nälkäpäivän yönä tv tarjoili kulttiherkkuna elokuvan Syö juo mies nainen (Soylent Green, 1973). Väestöräjähdykseen ja nälänhätään olisi yksinkertainen ratkaisu: kannibalismi.

Miten osaisi asettua toisen asemaan? Ihastuisiko joukko nälänhätäisiä, jos se tuotaisiin Suomeen syömään? Ällistyisikö vai vihastuisiko se nähdessään, miten syömme täällä ja miten välinpitämättömiä olemme?

Ei yhdeksän uutiset voisi tänään näyttää loppukevennyksenä etiopialaista kylää, joka viettää autotonta nälkäpäivää.