100 vuotta sitten H. P. Lovecraft kirjoitti 20 vuodessa 60 novellia kioskilehtiin, kuoli mitättömänä kirjoittelijana – kunnes nostettiin yhdeksi kauhukirjallisuuden suurimmista. Kesällä 2021 sukelsin Lovecraftin maailmaan kestääkseni yli vuoden jatkunutta korona-aikaa.

Olen lähestynyt kauhua aina kuvien, varsinkin elävien kautta. Timo Hännikäisen esseekokoelmasta Medusan kasvot opin, että Alien – kahdeksas matkustaja ja The Thing – "Se" jostakin ovat Lovecraftin innoittamia, kuten moni muukin kauhuelokuvan klassikko.

Elokuvauusintojen lisäksi katsoin tv-sarjan Lovecraft Country. Kylmiä väreitä toi jokainen hirviö, varsinkin Shoggoth, jopa 9-häntäinen kettu Kumiho, joka ei ole Lovecraftin maailmasta, vaikka lonkeromaisuudessaan sopii siihen. Juuret kohtaa Salaiset kansiot.

Harmi että Lovecraftin oma teksti on usein tökeröä adjektiivipöhöä, jota vanhat suomennokset eivät ole uskaltaneet yksinkertaistaa. Lovecraftin parhaiden novellien uudet, sujuvammat suomennokset sen sijaan ihastuttivat niin, että aloin suunnitella kirjoittavani jotain aiheesta.

Heti seuraavana päivänä sain innoituksen ja rakensin 2 haikua:

Ottaa syleilyyn
tiukemmin kuin kuk... mikään
lonkeroillansa

Riippurintansa
painavat sydäntäni
Suuret muinaiset

Parissa tunnissa sarja täydentyi 10-osaiseksi haikuelmaksi noiden avainhaikujen, huippukohdan ympärille. Tiivis Lovecraft-henkinen näky julkaistiin Lovecraft-seuran lehdessä Kuiskaus pimeässä 2/2021. Kauhuntapaista en ollut aiemmin kirjoittanutkaan, paitsi muutamia 5 sanan kauhunovelleja.