"Ruokahalu loppuu, kun ruoka valmistuu", sanoi kokki elokuvassa Syö juo mies nai – digisovittimeni tallettaa nauhoitetun ohjelman nimestä vain 16 merkkiä, koska laitteen valmistaja ei ajattele käyttäjää vaan laitteen muistin määrää.

Olen pitänyt parhaana vuodenaikana kevättä, kesän odotusta. Viime aikoina on alkanut tuntua, että vielä parempi aika on kevättalvi, kevään odotus: jokainen päivä on edellistä pidempi ja ilmastonmuutoksen ansiosta lämpimät kelitkin tulevat entistä aiemmin.

Suosikkiviikonpäiväni on ollut perjantai, viikonlopun odotus. Tuokin taitaa vaihtua, koska paremmalta on alkanut tuntua torstai, perjantain odotus, varsinkin perjantaiaamun herätyskellon pärähdys, jonka jälkeen saa kahtena aamuna nukkua niin pitkään kuin haluaa. Perjantai-iltana jo alkaa harmittaa, että viikonlopun vapaa vähenee vähenemistään.

Odotuksen pitkittäminen on nautintoa, optimistisuutta, uskoa siihen, että jatkossa asiat paranevat. Tuleeko siis maanantaista vielä joskus suosikkipäiväni? Ehkä ei sentään, koska maanantaina työviikon alun vitutus voittaa viikonlopun odotuksen kasvavan nautinnon.

Huomenna kaikki on paremmin – kuin ylihuomenna. Kenen nimissä tuo ajatus on? Vai onko se vain väännelmä Mark Twainin ajatuksesta:

Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä, minkä voit siirtää ylihuomiseksi.

Etsiessäni hakusanoilla "mark twain huomiseksi ylihuomiseksi" Google ehdotti:

Did you mean to search for: mark twain homoseks ylihuomiseksi.