Kun pohdin tarkemmin eilisen T-paita-oivallukseni 30-vuotislykkäystä, mieleeni palautui useita tapauksia, joissa hoksottimeni on toiminut erittäin hitaasti. Menipä tämänkin hoksaamiseen aikaa. Sentään muistini toimii vielä, tosin sitäkin pitää kaivella syvältä.

Pikkupoikana luulin syöväni Gululainen-leipää, mutta vipuun ovat näemmä menneet muutkin, ainakin jotkut ulkomaalaiset. Pitäisikö suomalaisen osata erottaa koukeroinen O ja G?

Kadonneen aarteen metsästäjien tullessa vuonna 1981 luulin, että liitonarkki ja Noan arkki ovat sama asia ja että OMD:n hitti Joan of Arc kertoo siitä. Ehkä helpommin on ymmärrettävissä herrojen Martti Luther ja Martin Luther "In your dreams" King sotkeminen: pidin historiaa, uskontoa ja politiikkaa turhanpäiväisinä.

Tänään tajusin, että koolla on väliä, siis teen: T-paita pitänee kirjoittaa isolla teellä, koska T näyttää T-paidalta tavallisilla kirjasintyyleillä. Olisiko I-paita sitten hihaton?

Mel Brooksin Villiä hurjemman lännen olin nähnyt neljästi, mutta vasta tänään kuulin, kuinka uusi sheriffi toivotettiin tervetulleeksi kaupunkiin: "– – a laurel and hardy handshake." Selitykseni on se, että aloin oppia kuuntelemaan englanninkielisiä vitsejä vasta 1990-luvulla.

Loppuun käy tyhmiö: O–8