Päivittäinen kirjoittaminen tahtoo jäädä. On niin kiire - lepäämään, olemaan ajattelematta, rikkomaan tavat.

Blogisto muistuttaa aina vain enemmän sosiaalipornostaraokea, nuorten aikuisten viihdettä. En kai enää ole niin nuori, kun toisten ihmissuhteet eivät jaksa kiinnostaa. Eihän ne omatkaan.

Ei oikein huvita avata telkkariakaan, koska mainokset ärsyttävät. Mainostauolla sentään ehtii lukea lyhyen esseen tai pakinan. Pitäisi kiinnittää telkkariin Ei mainoksia -tarra, joka peittäisi koko kuvaruudun.

Yle uutisoi Ylen johtajan "unohtaneen" maksaa tv-maksun. Itse en ole koskaan muistanut edes aloittaa maksamista. Muistan sentään, että ulko-ovea ei avata tuntemattomille.

Blogikirjoitukset ovat luokiteltuja ilmoituksia - siitä, että henki vielä pihisee, vaikka ajatukset eivät tahdokaan juosta. Ne vain pimenevät kuin ilta. Jokasyksyinen nuha on kuusi viikkoa myöhässä. Masentaa.