Timo Juontaja haastoi paljastamaan, mitkä vaatteet pysyvät ylläni pitämättä. Olenkin odottanut kieli pitkällä - poskessa - että saan avautua aiheesta.

Keltainen pipo, harmaa pikkutakki, silkkihansikkaat, krokotiilinnahkakengät. No ei. Tämä meemi ei sovi minulle: pukeutumiseni ei ole kiinnostavaa. Sitä voi kuvata tökeröksi; ulkoasustani tulee mieleen mielikuvitukseton, mitäänsanomaton kääpä. Vaatteet eivät ole mun juttu.

Kotona blogatessa ylläni on kolme vaatekappaletta: t-paita (musta tai valkea), sisähousut (harmaat, mallia lökäverryttely), alushousut (mallia bokserit?). Ei sukkia. Tämä standardi kokonaisuus on ylläni ainakin kymmenen kuukautta vuodesta.

Helteillä vaihdan pitkälahkeiset sisähousut lyhytlahkeisiin shortseihin ja saatan olla paidatta. Tänä talvena paukkupakkasilla olen pari kertaa turvautunut villapaitaan ja -sukkiin, kun sisälämpötila on laskenut alle 20 asteen.

Vaatteiden pitää olla mukavat: hyvin istuvat, väljät, eivät saa kiristää tai puristaa mistään. Kaikki t-paitani ovat sopivasti isoja, helma roikkuu polvissa. Merkkitietoisena vältän kalliita muotimerkkejä. Ostan vain halpoja ja hyvin pesua kestäviä vaatteita, joita voi käyttää 5-10 vuotta.

Kantaaottavat t-paidat ovat heikkouteni. Anarchy in the EU -t-paidan haluaisin, jotta voisin kirjoittaa oikealla asenteella. Kaupungilla en kehtaa niissä t-paidoissa kulkea, mutta asenteista t-paitaa pidän pitkähihaisen alla töissäkin. Toiset eivät näe, mutta itse tiedän piruilevan tekstin olevan sydäntä lähellä.

Kyllä haastajaa varmaan kaduttaa nyt, kun paljastuin juntiksi. Julkaisisinko vielä valokuvia vaatteistani?