Vastustan ehdottomuutta ehdottomasti. Olen väsynyt lokerointiin, tiukkaan jaotteluun. Lokeroita tarvitaan lisää, äärettömän paljon haitareita, liukureita, vaihteluvälejä.

On enemmän tai vähemmän väärää, oikeaa, vasenta – peilissäkin vasen on oikea. Äärimmäisestä sivustakatsojasta tulee keskustalaisempi, ääripäällepäsmäristä tasapäisempi, tasa-arvokkaampi.

On oltava luonnollisempi, syötävä luomumpia, vaihtoehdollisempia, reilumman kaupan banaaneja, vapaamman kanan munia. Oltava ympäristölle ystävällisempi.

Sukupuolijaottelun sijaan on vain miehekkäämpiä ja naisellisempia, henkilömpiä. Sukupolvien sijaan iäkkäämpiä ja iättömämpiä. On uskovampia ja useampia jumalia epäilevämpiä. Eikä ole täydellisyyttä, koska aina on jokin täydellisempi.

Ei ole loppua vaan päättäväisempiä taukoja. Tämä juttu ei lopu, vaan tämän kappaleen perään tulee pidempi (aika)väli.