"Äiti Jumala, kiitos viime viikoista", Sanna aloitti, silmät kiinni, leuka alhaalla.

"Tuskin olen malttanut pysyä mekossani kävellessäni päivittäin kansan eteen, antamaan käskyjä. Varoittamaan tulevista, ankarammista käskyistä, jos nykyisiä ei noudateta. Tästä haaveilin jo pikkutyttönä."

"Kiitos että olen saanut kietoa kansan pikkurillini ympärille. Pian tämä tuntuu kaikista normaalilta elämältä, ja palaaminen entiseen lähinnä pelottavalta ajatukselta."

"Suuri kriisi nostaa suuren johtajan. Auta Saulia ymmärtämään, että väistyy ennen vuotta 2024", Sanna lopetti ja nosti katseensa kaukaisuuteen. Niin kuin vain hän osasi.