"Jos oikeisto tekisi kuten se puhuu, se olisi vasemmisto. Jos vasemmisto puhuisi kuten se tekee, se puhuisi kuten oikeistolle sopii." (Samuli Paronen)

Politiikka ei ole alaani - minua eivät paljon kiinnosta edes omat asiani, saati sitten yhteiset - mutta kun keppi ja porkkana ovat jatkuvasti äänessä vielä viikon ajan, vaikka eivät mitään uutta enää sanokaan, pitää minunkin olla sanovinani jotain. Enttein vaalitenttein, tee likasanko mänttein...

Sitä paitsi olen edelleen kahden vaiheilla. En ole keksinyt erottavaa tekijää, jolla saisin ehdokkaat järjestykseen. Ainakaan aatteet eivät kiinnosta: vasemmistolaisuus saa näkemään punaista, mutta kokoomuslaisuuskin vain edistää konsumismia eli kulutusvimmaa.

Nyt on kuulemma kyse arvoista. Tarkoitetaanko Saulin kovia (raha) ja Tarjan pehmeitä (inhimillisyys)? Jäykkänä pahvina Sauli käy ylhäisestä Helsingin herrasta, jonka seurassa kansalaisten on hyvä pokkuroida. Onko Tarja laskenut presidentti-instituution liian lähelle rahvasta?

Kuinka moni presidenttimme onkaan ollut lakimies tai pankinjohtaja? Valtionpään on kai hyvä tietää, mikä on oikein ja mitä tehdä kansalaisten rahoilla.

Koska kumpikaan ei näytä kulkevan keskitietä, viimeisen viikon aikana voi huvituttaa itseään keksimällä uusia nimiä kilvalle. Luokkataistelu? Itä-Länsi -ottelu? Tarjan jatkosota?

Mistä muuten piristävä Café Niinistö -idea syntyi? Pätkä- ja vuorotyöväen presidenttiehdokas vastaa: "Kukaan ei ole caféetta omalla maallaan."