"14-vuotias tyttö laati tappolistan koulukiusaajistaan" nostettiin uutiseksi tällä viikolla. Maailmankirjat eivät sentään ole sekaisin, mutta kotimainen lehdistö, siis niiden toimittajat, näyttävät olevan. Onko semmoisiakin nuoria, jotka eivät ole koskaan tehneet tappolistaa?

1980-luvulla, sattumoisin noin 14-vuotiaana, kirjoitin itsekin päiväkirjaan 10 nimen "Nämä pitäisi tappaa" -listan. Kärjessä olivat Ronald Reagan ja Ajatollah Khomeini; muistaakseni mukana olivat myös Muammar Gaddafi ja Neuvostoliiton silloinen presidentti, kuka lieneekään. Kyseiset herrat edustivat minulle pelkoa kolmannen maailmansodan syttymisestä.

Listallani olivat myös Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen, jotka edustivat likaista kotimaista politiikkaa. Itkussa ja naurussa oli pitelemistä, kun Väyrysestä tuli ulkomaankauppaministeri vielä vuonna 2007. Ja kun hän vihjaisi vuodenvaihteessa, että voisi olla käytettävissä keskustan puheenjohtajaksi, siis pääministeriksi. Jos vaaleissa voisi antaa myös miinusääniä, Väyrynen olisi hävinnyt politiikasta jo 1970-luvulla.

"Mä tapan teidät kaikki" -huudahdus on kai nykyään sitten tappolista, johon kuuluvat kaikki kuuloetäisyydellä olevat. "Tapan sen, joka tulee tielleni" -huudahdus on vastaavasti avoin tappolista, johon kuuluu ensimmäinen vastaantulija. On sanalla voimaa.

Lehdissä kritisoidaan taidetta ja viihdettä, joten miksi ei myös päivän uutisia? Kriittistä keskustelua käydään vain Internetin keskustelupalstoilla, mutta jyrkkien vastakkainasettelujen seassa vain harva yrittää lähestyä asioita rakentavasti, punnita hyviä ja huonoja puolia.

Mitäänsanomattomat uutislehdet joutaisivat tappolistalle.