Tällä viikolla esittelen nurjempia puoliani, tulevan kirjoitusjäämistöni vähiten kiiltäviä aarteita. Seuraavien päivien kolme aihetta ovat seksi ammattina sekä sekaantuminen lapsiin ja kuolleisiin.

Eikö minulla ole häpyä, minne jäi itsekritiikkini? Nämä eivät tosiaankaan ole lempiaiheitani, mutta toivottavasti niillä on arvoa provokaatioina, jotka saavat jonkun ajattelemaan rajoja.

Jos varoisi loukkaamasta ketään, niin mistä aiheesta voisi edes kirjoittaa? Aina joku ottaa aiheen kuin aiheen liian vakavasti: koti, uskonto, isänmaa, seksi, kuolema, politiikka.

Jo toisinajattelevien blogien olemassaolo voi olla liikaa ammattitoimittajalle, aatoserkolle, totalitaristille, joka haluaa omia sananvapauden.

Sano kun pitää vaieta.