Kuukausiin en ole saanut aikaiseksi kuin muutaman vitsintyngän ja hassun aforistisen lauseen.

Toisaalta ei ole kiire uudeksi Bisquitiksi, joka vasta äskettäin veisteli kansanedustajien vaalirahoituksesta (sanaepätarkka lainaus): "Kun itse säätää lain ja itse jättää noudattamatta sitä, ei itse huomaa tekevänsä mitään väärää." Pakinan lopuksi Bisquit yhdisti luontevasti suomettumisen eli pysähtyneisyyden tilan ja ajatusten pysäköintialueen eli ideaparkin.

Vuosina 2005–2007 julkaisin yli 800 aforismia blogissa. Olin varmaan Suomen tuotteliain aforisti, ainakin matalarimaisin julkaisija. Kun afomoottorini alkoi yskähdellä, rinnalle ja ohi kirivät Mark Vain ja Lyhyesti.

Ahmaisin välipalaksi Markku Envallin uuden aforismikokoelman Tanssia neulankärjellä. Menettelihän se, vaikka monta herkullista lausetta ei jäänytkään haaviini. Eniten ilahduttivat arjen pienet oivallukset, sanojen ja asioiden merkitysten pohdinnat:

Tanssi veitsenterällä, jossa voi putoamatta horjahtaa kahteen suuntaan, on lasten leikkiä verrattuna tanssiin neulankärjellä.

"Nuppineulan pää" ei tarkoita mitään. On tarkennettava, nuppi vai kärki.

Meistä on tullut niin laatutietoisia, ettei hyvää ja huonoa ole enää ilmakaan vaan sen laatu.

Liikenne on niin vilkasta, että lapset on vietävä kouluun autolla.

Kirjan suurin ansio oli aforismitukokseni avaaminen. Pari kappaletta luettuna suolsin parikymmentä uutta aforismia, seuraavana päivänä lisää. Ehkä halusin rehvastella, että syntyy minultakin tuommoisia lauseita helposti.