Toiset kirjat saavat ajatukset liikkeelle. Kun luin Joseph Joubertin aforismikokoelman Mitä ajattelen (2007) heti tuoreeltaan, kirjoitin siitä muistiin viitisentoista lausetta, jotka tuntuivat omilta, semmoisilta jotka olisin mieluusti kirjoittanut itse.

Nämä mietteet eivät muodosta perustaa vain teokselleni, vaan elämälleni. (Joseph Joubert)

Tuo lause taisi innoittaa minut pari vuotta myöhemmin seuraavaan lauseeseen, joka pääsi Vastalauseita-aforismikokoelmaani (2012):

Älä arvostele keskeneräistä. Elämäntyötäni.

Kesän kunniaksi luin Joubertin yli 300-sivuisen kokoelman valikoiden toistamiseen tällä viikolla. Verkkaisesti pari tuntia päivässä 5 päivän ajan. Ohitin pitkät fragmentit, samoin vierailta tuntuneet ajatukset. Kirjoitin muistiin parikymmentä tuoreelta tuntunutta lausetta.

Välillä syvennyin pitkiin pohdintoihin, joiden tuloksena syntyi peräti 70 omaa lausetta, muun muassa seuraavat:

Loi kuvakseen. Eikö Jumalan armo ole itsesääliä?

Naisen perisynti? Ei totellut Jumalaa. Miehen? Totteli naista.

Itsevarmuus synnyttää onnettomuudet.

Tietää sisimmässään oikeaksi, mutta ei luota itseensä.

Typerä ajatus vai typerästi sanottu? Typerä ihminen.

Pyrkisivät edes keskinkertaisuuteen.

Suurmiehet kirjailijoiden ja taiteilijoiden työllistäjinä.

Vähillä sanoilla luotu illuusio ajatusrakennelmasta.