"Nuorena luuli keksineensä itse kaikki päässä pyörineet ideat. Vanhana epäilee kaikkia ideoitaan muiden keksimiksi." (Juhani Mäkelä)

Toisilta on vaikea olla varastamatta, varsinkaan vahingossa. Nämä kesän 2005 jälkeen syntyneet oivalluksekkaat sanallukseni osoittautuivat omaperättömiksi:

Itsekästä väittää ajan vähenevän. Sitähän tulee lisää joka hetki.

Pulu, veistostaidekriitikko.

Valtamedia saa sanoa, mitä saa sanoa.

Yritän suvaita kaikkia, paitsi suvaitsemattomia.

Sana on vapaa, kunhan ajatukset ovat yleisesti hyväksyttyjä.

Kovimmin puolustavat sananvapautta älyvapailla kommenteilla.

Kaveria ei jätetä - rahoineen.

Avopuoliso pyysi pistettä i:n päälle. Liitolle tuli piste.

Luin kolmisen vuotta sitten Juhani Mäkelän aforismikokoelman Viisasteluja arkeen ja juhlaan (2002), jonka seuraavat lauseet ovat alitajuisesti vaikuttaneet omiini:

Aika loppuu? Miten niin? Sitähän on tulevaisuudessa valtavat määrät.

Ottavatkohan kuvanveistäjät ja patsastoimikunnat ratkaisuja tehdessään koskaan huomioon monumenttien todellisten käyttäjien - kyyhkysten - tarpeita?

Kaikki mitä media julkaisee on tärkeää, koska media sen julkaisee.

Onko rasistien inhoaminen syrjintää?

Mielipiteenvapaus: jokaisella on oikeus olla samaa mieltä kuin yleinen mielipide.

Hänen ajatuksensa olivat vapaita. Älyvapaita.

Kaveria ei jätetä yksin, ei ainakaan viskipullon kanssa.

Avopari otti ratkaisevan i:n ja solmi avioliiton.