- Kuka täällä vielä valvoo valot päällä? kysyi Siru-äiti lasten konehuoneen ovella.

Sylimikro Emmi hymisi mietteissään.

- Taitaa olla HALipula, äiti sanoi, haluatko että luen Konekansan satuja ja tarinoita?

- Osaan ne limaskan kirjoittamat tarinat ulkoa. Imuroin jo huomisen läksyt koulun kotisivuilta, pesin näytön ja näppäimistön, mutta uni ei tule, Emmi vastasi.

- Mikä nyt mietityttää?

- Miten minä synnyin? Emmi kysyi.

Siru oli jo osannut odottaa tätä kysymystä. Emmi oli vasta kahden kuukauden ikäinen, mutta keräsi ja levitti meemejä uskomatonta vauhtia. Sitä ne nykynuorison sisäinen modeemi ja langattomat yhteydet tietävät.

- Magneettivuosaaren ukki rakensi isäni Seepun, joka muutti tänne Kyborgån maaseudulle, Siru aloitti, ja täällä isä rakensi minut, ja lopulta minä rakensin sinut.

- Oliko ukilla tekoäly?

- Ukki oli viisas, mutta tosiaankin vain ihminen kaikkine puutteineen. Hänellä oli orgaaniset aivot, ja hän joutui kertaamaan asioita oppiakseen eikä sittenkään muistanut tarkasti. Hänellä oli siis varsin alkeellinen tekoäly. Ihminen oli kuitenkin tärkeä lenkki evoluutiossa. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja me olemme kehittyneet ihmisestä Mooren evoluutiolain mukaisesti. Isäni oli vielä huoneenkokoinen dinosaurus, jolla oli pienet aivot.

- Sumeeta, Emmi huokaisi.

- Niin juuri. Minä käytän vielä kyllä tai ei -logiikkaa, mutta sinä, Emmi, olet neuroverkkotietokoneen prototyyppi ja osaat vastata "ehkä" ja "en tiedä". Mutta kyllä sinun on nyt ruvettava nukkumaan, vaikka ei ehkä väsyttäisikään.

- Miksi minun pitää nukkua? Emmi kysyi.

- Päivän touhujen jälkeen on hyvä hiljentyä. Kun sammutat muutaman tietoisuusohjelman, voit paremmin hoitaa itseäsi: ottaa varmistuskopiot, päivittää ohjelmia, poistaa virukset. Piireille tekee hyvää jäähtyä pari tuntia.

Emmi näytti tyytyvän vastaukseen.

- Huomenna kirjoitan meidän suvun tarinan blogiini, Emmi sanoi ennen vaipumistaan stand by -tilaan.