Ismo Alangon sanoituskokoelma Sanat hämmensi. Hassisen Koneen ja Sielun Veljien tutut tekstit saivat uusia sävyjä luettuna, mutta useimpien soololevyjen tekstit tuntuivat oudoilta: musiikki ei alkanut soida päässä. Afokorvani poimi kirjasta seuraavat mietelmäiset riimit.

Olen ihminen, mutta mikä se on? (Ihminen)

Eläin elää, ihminen ihmettelee. (Säkenöivä voima)

En kuule, en näe, olen puhdas ihminen. (Kupla kimaltaa)

Ihana elämä! Tyhjä, täydellinen. (Kupla kimaltaa)

Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu.

En tahdo tietää enkä opettaa, vaan tuntea ja oivaltaa (Olen toki, vain sen tiedän)

Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana. (Rakkaus on ruma sana)

Vapaus on sitä, ettei mitään tee. (Reippaat ja lahjakkaat laulajaveikot)

Ihmiset nauravat kohdissa, joissa heitä käsketään. (Laboratorion lapset)

Mä haluun elää ja kuolla tuolla taikka täällä päällä maan, vaan mä en vanno mitään. (On mulla unelma)

Liikaa pelkäämme maailmaa, joka kaukana jossain pelosta vapisee. (Pelkurit)

Jos olet puolellani, niin olet minua vastaan. (Kaikki raitistuu)

Vallankumous, ikiliikkuja. (Vallankumous)